Odotusta (parisuhdesopalla)

Pikaisesti tänne yritän taas kuulumisia kirjottaa pitkästä aikaa.

Bloggailun puolella onpi ollut hiljaiseloa ja tämä koko ajatukseni.net on  muuttunut tässä tauon aikana. Pari kommenttiakin oli tullut, mutta en ollut siitä tietoisena kun ne piti käydä ensin hyväksymässä täällä ja ei ole tullut sisään kirjauduttua. Sorry siis kun ei ole kuulunut kuraustakaan.

Poju nukkuu parhaillaan parvekkeella päikkäreitään. Arki on alkanut rullaamaan ihan kivasti ja ollaan saatu jo jonkinlaista rutiiniakin päivään. Päivä alkaa n.7-9. Pitkille päikkäreille mennään n.11-13 ja nukutaan 2-3h. Illemmalla on vielä yhdet n.1-1.5h vaunupäikkärit joko partsilla tai ulkona lenkkeillen. Väleissä on toki useita lyhyempiä nokosia esim. sitterissä tai sylissä. Nukkumaan aletaan n. 21-23.  Yöllä herätään n.2-3h välein syömään. Kakka on ruvennut tulemaan vain kaksi kertaa viikossa. =) Poju on terve ja kasvaa ja pulskistuu ihan silmissä. Viime to neuvolassa pituutta oli jo 59cm ja painoa 5810g. Tuntuu että kohta ei paljoa jaksa enää kanniskella. Poju on ruvennut viihtymään yhä pidempiä aikoja lattialla ja sitterissä. Ensimmäinen hymy tuli 1-kuukautispäivänä ja nyt hymyillään ja kujerrellaan aina hereillä ja pirteänä ollessaan. Pojun jokellus siis kuulostaa kovin kujerrukselta. =)

Minä olen vielä melko zombi ja haaveilen 4h:n yhtenäisistä yöunista. Vaunujen ja koiran kanssa lenkkeily on kanssa aika sähläystä kun koira vetää ja yrittää ängetä jatkuvasti vaunujen eteen. Odotan innolla että lumet sulaa ja alkaa kunnolla lämmetä. Ulkoilu ja auringon valo piristää mukavasti kun ei nukkuakaan saa eikä kahvia ylettömästi kitata.

Kuvien lisäys tänne onkin helpottunut joten tässä pari kuvaa. =) Nyt muut velvoitteet taas kutsuvat.

Klo: 0.42. Vedet alkoi mennä ihan kunnolla loristen puolen yön aikaan. Huomenna mentävä puolen päivän kieppeillä Kättärille testailemaan että kaikki on ok ja ihmettelemään jatkoa. Eli keskiviikkona viimestään sieltä pitäs kai ulkoistua. Hurjaa! Nukkua muka pitäs, mutta olen pirtee kuin peipponen!

Aloitetaan tuoreella massukuvalla tältä päivältä:

Eli pikkasen on kasvanut massu tuohon profiilikuvassa olevaan verrattuna joka tuli otettua joskus reippaasti ennen joulua.

Sitten maanantain neuvolakuulumisia:

rv.38+2
paino: +1500! (Huppista! vähän karkas käsistä herkuttelu kun viimeks oli laskenut. Mut joo, onhan toi turvotuskin lisääntynyt… )
RR: 116/80 
pissa: puhdas
lapsiveden määrä: normaali 
tarjonta: rt 
sydämen syke: 148-160 (vähän oli vauhti päällä)
liikkeet: ++

Eipä siellä ihmeempää taaskaan. Vauva on alhaalla, mutta ei täysin kiinnittynyt. Pyörähtelee edelleen toi takamus tossa puolelta toiselle.

Aika tuntuu ottaneen todellisen loppuspurtin. Ensiviikolla on jo LA!!! Nyt voi jo asennoitua niin että noin kolmen viikon päästä se nyt ainakin on syntynyt. Huh, pelottaa! Vaikka tässä välillä on ollut aika kärsimätön niin nyt kuitenkin haluaisin että se syntyisi helmikuun puolella kun itsellänikin on helmikuussa synttärit. Ja jotenkin kun olen koko odotuksen asennoitunut siihen, että se tulee helmikuussa niin tuntuisi ihan hassulta jos se tulisikin tammikuun puolella. Mutta toki saa tulla ihan milloin tahtoo.

Yöt alkavat olla mielenkiitoisia. Su-ma välisenä yönä taisin saada ensimmäisen kipeän supistuksen. Ei se mikään tosi kipeä ollut, mutta kipeä kuitenkin. Tietysti siitä sitten havahduin niin etten saanut enää unta. Odottelin ja odottelin josko jotain tapahtuisi. Seuraava yö sujuikin ihan hyvin, mutta viime yönä oli taas jotain kipua. Tosin se tuntui eri paikassa kuin edellinen suppari. Sitten vatsakin päätti alkaa toimia yöllä. Vatsan toiminnasta sen verran, että mullahan ei ole mitään varsinaista ummetusta ollut koko raskauden aikana. Vatsa toimii kerran tai kaksikin päivässä. Ainoa ero entiseen on, että ei voi enää tietää milloin se yleensä toimii. Ennen kun tiesi että aamulla aamiaisen jälkeen yleensä toimii, niin nyt se tosiaan saattaa toimia vasta illalla tai sitten yöllä. Vatsan toiminnasta näköjään kiinnostutaan jo odotusajalla, kohde vaan muuttuu sitten vauvan synnyttyä. =)

Äippä kävi äsken kahvittelemassa. Sillä selkeesti joku tarve olla nyt näkemässä useammin ja nyt se hössää vaaville unipussia. Onneksi äiti on käsityönero ja tykkää tehdä itse niin tulee jotain uniikkia, itsellä kun palaa vaan päreet ommellessa. Pikkasen meinasi hermot mennä äidin vieraillessa kyllä, kun siivoan täällä päivät pitkät niin äitipä sitten huomautti pölyistä televisioruudulla! Joo, kyllä pyyhin pölyt siitäkin, mutta nyt en ole ehkä pariin päivään muistanut ja meillä on koira ja sulkasatoa poteva kani! Äiti sitten tehokkaana alkoi pyyhkimään pölyjä ja minä purin hammasta etten ala raivoamaan.

Olen nyt ulkoillut ja muutenkin heilunut ihan kiitettävästi. Mitenkään vartavasten en aio kamalaa ässä-maratoonia pitää, jaksamisen mukaan mennään. En halua olla ihan puhkikuollut kun h-hetki koittaa. Viimeyönä mietinkin puoliunessa vessassa istuessa, että miten sitä jaksaa muka mitään jos synnytys koittaa kesken makoisien unien? Mutta kai sitä siinä tilanteessa aika reipaasti karisee unihiekat silmistä.

Perjantaina olisi tarkoitus tehdä vielä muutamia pikkuostoksia, mm. kuumemittari vauvalle ja sisälämpömittari. Lueskelin kätkytkuolemasta ja siinä sanottiin, että liiallinen kuumuus voi olla yksi syy siihen ja että ihanteellinen makuuhuoneen lämpötila vauvalle on 16-20′c. Itse olen sellainen vilukissa (siis normaalisti, en nyt raskaana) että kesäisinkin on villasukat jalassa ja suunnilleen patterit päällä ja huoneen lämpötila olisi varmaan 25′c mikäli se itsestäni olisi kiinni. Mies on onneksi toista maata, sellanen kuumaverinen että nukkuisi varmaan pelkän peiton turvin parvekkeella tyytyväisenä tähänkin vuodenaikaan.

Muuten kaikki on kyllä valmista, olenko minä? Voiko tämän valmiimmaksi tulla? Sunnuntaina kasasin hoitopöytälipastoon sen lipastotason miehen ollessa kaupassa. En kertakaikkiaan malttanut odottaa vaan oli ryhdyttävä nikkaroimaan kun into iski. Tässä kuvassa ei nyt paljoa tuosta hoitopöytätasosta näy, mutta vilaus vauvan vaatelaatikkoon osoittaa, että vaatteita on kasaantunut ihan kivasti. Alemmassa laatikossa on peitot, haalarit, lakanat, harsot ja froteet. Eipä sitten muuta kuin tulevia tapahtumia odotellessa.. =)

Tilanne edelleen päällä. Ei siis saatu asioita puitua eilen ennen miehen töihin lähtöä. Kun se kotiutui, ihan ajallaan tällä kertaa, esitin nukkuvaa, eikä se juuri yrittänyt herätellä. Nyt sillä on joku palaveri (toivottavasti ei ilmoiteta, että koko pulju suljetaan surkeiden talousnäkymien takia) ja esitin nukkuvaa, kun se heräsi ja lähti. Se oli keittänyt mulle kahvit pöydälle, joka oli tosin jo jäähtynyt kun nousin. Lähetin viestin jossa kiitin kahvista ja kysyin onko se sen tapa pyytää anteeksi? Se vastasi, että se vaan keitti kahvia. Vastasin vaan, että ok. Eli ei vieläkään anteeksipyyntöä ja tilanne jatkuu. Miten voi yksinkertainen asia olla näin vaikea? Aina sanotaan, että naiset ovat niitä jotka tekevät kaikesta vaikeaa, mutta ainoa mitä odotan on, että se sanoisi: Anteeksi kun en muistanut ilmottaa, että tulen myöhemmin kotiin. Se riittäisi. Onko se muka liikaa vaadittu? En jaksaisi taas olla se joka antaa periksi ja alkaa lepytellä miestä ja sitten mies valittaa, että en rakasta sitä ja läpäläpä ja sitten saan aikani vakuutella ennen kuin tilanne ratkeaa ja voidaan olla niinkuin normaalisti ja lähteä vaikka yhdessä kauppaan tai kävelylle. Osaa ne miehetkin olla vaikeita ja lapsellisia.

Ystävän kyläily piristi eilen illalla kovasti. Sillä oli ollut vähän isompi rako suhteessaan ja ne olivat pitäneet varmaan kuukauden miettimistaukoa (helppoa kun ei asu vielä yhdessä). Nyt ne sitten kuitenkin haluavat vielä yrittää, vaikka vuoden sisäiset tapahtumat ovat hiertäneet aika lailla ystäväni luottamusta miesystäväänsä. Oli niin ihanaa saada jakaa kokemuksia, puhua miesten vioista, mutta myös omista vioista. On hauskaa huomata, että ystävätkin toimivat suhteissaan aika samalla tavoin kuin itsekin. En siis ole ainoa nainen maailmassa, joka joskus käyttäytyy lapsellisesti ja naurettavasti suhteissaan.

Tässä vaikka onkin tämä tilanne vielä päällä, olen alkanut hyvää hyvyyttäni suunnittelemaan miehelleni isyyspakkausta. Aluksi olin hieman vastahankainen koko pakkauksen suhteen, mutta ajattelin antaa sen joululahjaksi, niin siinä on sitten joululahjapulmakin ratkottu. Tietysti hankin sinne myös jotain henkilökohtaista, ettei koko joululahja ole pelkkää vauvakamaa. Mieheni on irlantilaisen jalkapallojoukkue Celticin fani ja ilokseni löysin Celticin sivuilta fanituotteita myös vauvoille. Vois sitten isukki olla ylpeä, kun vauvalla on Celticin body päällä ja isällä stemmaava t-paita. Ja meneehän se valkovihreä myös tytölle. Tykkään muutenkin lahjojen ostelusta niin on kivaa, kun tässä on jotain suunniteltavaa. Ainoastaan tuo rahatilanne ei ole kovinkaan hyvä, mutta kun hissukseen ostelee, niin ei mene kaikki heti.

Apua, jouluun enää himpun päälle pari kuukautta ja kohta tulee tämä vauvakin! Täytyypä mennä suunnittelemaan ja tekemään listoja, että muistaa mitä kaikkea pitää vielä hankkia ja tehdä tässä ennen joulua. Paniikki, paniikki!!