Odotusta (parisuhdesopalla)

Aloitetaan tuoreella massukuvalla tältä päivältä:

Eli pikkasen on kasvanut massu tuohon profiilikuvassa olevaan verrattuna joka tuli otettua joskus reippaasti ennen joulua.

Sitten maanantain neuvolakuulumisia:

rv.38+2
paino: +1500! (Huppista! vähän karkas käsistä herkuttelu kun viimeks oli laskenut. Mut joo, onhan toi turvotuskin lisääntynyt… )
RR: 116/80 
pissa: puhdas
lapsiveden määrä: normaali 
tarjonta: rt 
sydämen syke: 148-160 (vähän oli vauhti päällä)
liikkeet: ++

Eipä siellä ihmeempää taaskaan. Vauva on alhaalla, mutta ei täysin kiinnittynyt. Pyörähtelee edelleen toi takamus tossa puolelta toiselle.

Aika tuntuu ottaneen todellisen loppuspurtin. Ensiviikolla on jo LA!!! Nyt voi jo asennoitua niin että noin kolmen viikon päästä se nyt ainakin on syntynyt. Huh, pelottaa! Vaikka tässä välillä on ollut aika kärsimätön niin nyt kuitenkin haluaisin että se syntyisi helmikuun puolella kun itsellänikin on helmikuussa synttärit. Ja jotenkin kun olen koko odotuksen asennoitunut siihen, että se tulee helmikuussa niin tuntuisi ihan hassulta jos se tulisikin tammikuun puolella. Mutta toki saa tulla ihan milloin tahtoo.

Yöt alkavat olla mielenkiitoisia. Su-ma välisenä yönä taisin saada ensimmäisen kipeän supistuksen. Ei se mikään tosi kipeä ollut, mutta kipeä kuitenkin. Tietysti siitä sitten havahduin niin etten saanut enää unta. Odottelin ja odottelin josko jotain tapahtuisi. Seuraava yö sujuikin ihan hyvin, mutta viime yönä oli taas jotain kipua. Tosin se tuntui eri paikassa kuin edellinen suppari. Sitten vatsakin päätti alkaa toimia yöllä. Vatsan toiminnasta sen verran, että mullahan ei ole mitään varsinaista ummetusta ollut koko raskauden aikana. Vatsa toimii kerran tai kaksikin päivässä. Ainoa ero entiseen on, että ei voi enää tietää milloin se yleensä toimii. Ennen kun tiesi että aamulla aamiaisen jälkeen yleensä toimii, niin nyt se tosiaan saattaa toimia vasta illalla tai sitten yöllä. Vatsan toiminnasta näköjään kiinnostutaan jo odotusajalla, kohde vaan muuttuu sitten vauvan synnyttyä. =)

Äippä kävi äsken kahvittelemassa. Sillä selkeesti joku tarve olla nyt näkemässä useammin ja nyt se hössää vaaville unipussia. Onneksi äiti on käsityönero ja tykkää tehdä itse niin tulee jotain uniikkia, itsellä kun palaa vaan päreet ommellessa. Pikkasen meinasi hermot mennä äidin vieraillessa kyllä, kun siivoan täällä päivät pitkät niin äitipä sitten huomautti pölyistä televisioruudulla! Joo, kyllä pyyhin pölyt siitäkin, mutta nyt en ole ehkä pariin päivään muistanut ja meillä on koira ja sulkasatoa poteva kani! Äiti sitten tehokkaana alkoi pyyhkimään pölyjä ja minä purin hammasta etten ala raivoamaan.

Olen nyt ulkoillut ja muutenkin heilunut ihan kiitettävästi. Mitenkään vartavasten en aio kamalaa ässä-maratoonia pitää, jaksamisen mukaan mennään. En halua olla ihan puhkikuollut kun h-hetki koittaa. Viimeyönä mietinkin puoliunessa vessassa istuessa, että miten sitä jaksaa muka mitään jos synnytys koittaa kesken makoisien unien? Mutta kai sitä siinä tilanteessa aika reipaasti karisee unihiekat silmistä.

Perjantaina olisi tarkoitus tehdä vielä muutamia pikkuostoksia, mm. kuumemittari vauvalle ja sisälämpömittari. Lueskelin kätkytkuolemasta ja siinä sanottiin, että liiallinen kuumuus voi olla yksi syy siihen ja että ihanteellinen makuuhuoneen lämpötila vauvalle on 16-20′c. Itse olen sellainen vilukissa (siis normaalisti, en nyt raskaana) että kesäisinkin on villasukat jalassa ja suunnilleen patterit päällä ja huoneen lämpötila olisi varmaan 25′c mikäli se itsestäni olisi kiinni. Mies on onneksi toista maata, sellanen kuumaverinen että nukkuisi varmaan pelkän peiton turvin parvekkeella tyytyväisenä tähänkin vuodenaikaan.

Muuten kaikki on kyllä valmista, olenko minä? Voiko tämän valmiimmaksi tulla? Sunnuntaina kasasin hoitopöytälipastoon sen lipastotason miehen ollessa kaupassa. En kertakaikkiaan malttanut odottaa vaan oli ryhdyttävä nikkaroimaan kun into iski. Tässä kuvassa ei nyt paljoa tuosta hoitopöytätasosta näy, mutta vilaus vauvan vaatelaatikkoon osoittaa, että vaatteita on kasaantunut ihan kivasti. Alemmassa laatikossa on peitot, haalarit, lakanat, harsot ja froteet. Eipä sitten muuta kuin tulevia tapahtumia odotellessa.. =)

 Hiphei, joulusta selvitty! Tuli syötyä paljon, mutta ei liikaa (no okei, ehkä vähän liikaa). Löhöilty on, nukuttu on ja laiskoteltu vaan. Aattona mentiin ensin hautausmaan kautta vanhemmilleni, jossa oli sisko & siskon mies, veli & veljen avovaimo sekä heidän kaksi pientä tytärtään + kaikkinensa viisi koiraa. Siellä sitten syötiin hyvin ja tuhdisti, laulettiin lasten kanssa joululauluja, jaettiin lahjat, juotiin kahvit yms. ja siinähän se meni, vauhdilla. Joulupäivänä oltiin vielä iltaan asti vanhemmillani kunnes tultiin kotiin ja eilinen meni täysin lahjoja ihmetellessä ja löhöillessä. Tänään olikin sitten pakko lähteä kunnon lenkille koiran kanssa kun sääkin oli mitä mainioin, että pääsisi pahimmasta joulukoomasta eroon.

Pakkailin tänään hiukan sairaalakassia ja kattelin mitä vauvalle ottaisi kotiutumisvaatteiksi. Oli tarkoitus pestä vielä vauvan  vaatteita, loput värilliset, mutta se jäi nyt huomiselle, kun pesin omia vaatteita ensin ja ei ole enää kuivumistilaa.

Laskeskelin tässä, että tasan kolmen viikon päästä vauva olisi jo täysaikainen, jos päättäisi syntyä silloin. Tuntuu aika oudolta. Ajattelin että jos saisi kaikki tärkeimmät asiat valmiiksi ja hankittua siihen mennessä. Voihan se vaavi sitäkin ennen tahtoa jo ulos, mutta jotenkin en osaa uskoa että se nyt paljoa ennen laskettua aikaa tulisi, joten en jaksa sen takia liikoja panikoida. Käydään miehen kanssa maanantaina alustavasti katselemassa turvakaukaloa+ muita pikkuhankintoja ja sitten miehen palkkapäivän jälkeen käydään ne hankkimassa. Vaatteita ei taideta enää ostella, jätetään siihen että nähdään kumpi sieltä nyt tulee ja mitä se todellinen tarve sitten lopulta tulee olemaan.

Olo alkaa olemaan raskas. Kävely sujuu vielä hyvin, mutta kaikki muu onkin sitten yhtä puhinaa. Sukkia hankala saada jalkaan. Ihan kivaa kohta alkaa päästä taas normaalimpaan olotilaan, etenkin kun mikään ei sitten ole enää niinkuin ennen. Ehkä sitten jaksaa hiukka paremmin sopeutua taas uuteen ja ihmeelliseen, kun muuten olo on normaalimpi.

Viimeinen kuukausi tulee sujumaan viimeisiä valmisteluja tehden ja Playstation 3:sesta nautiskellen. Sain sen nimittäin mieheltä joululahjaksi! Selittyi ainakin se mihin sen palkka on mennyt. Onhan siitä toki miehellekin iloa, mutta täytyy tunnustaa, että minä se meillä olen se peliaddikti. Täytyypä vilkuilla aleista josko löytyisi joku kiva peli… Niin ja leffojakin voi nyt katella ihan telkun kautta, eikä läppärin, sekin on ihanaa!

Lopuksi esittelyssä hoitopöytälipasto, johon tosin ei ole vielä laitettu hoitotasoa sekä pinnis:

Pahoittelen kuvien surkeaa laatua, sekä kamera huono, että tämä blogi, kun noita kuvia joutuu venyttelemään, että tekstit ei hyppäisi miten sattuu. Kuitenkin kuvissa selviää tärkein, eli tämä tilaihme makuuhuoneemme+ tuleva vauvan huone. Hoitopöytä ja pinnis ovat siis vastakkaisilla seinillä, sitten kummassakin kuvassa näkyykin jo sänkymme, jonka toisessa päässä on vielä kirjahylly ja työpöytä näkyykin tuossa pinnasängyn vieressä. On tässä ollut järkkääminen, kun haluttiin entisestä isommasta kirjahyllystä eroon ja haluttiin isompi sänky ja sitten vielä noiden vauvan huonekalujen sovittelu tänne. Mutta ollaan loppuratkaisuun sangen tyytyväisiä ja ihme ja kumma; ei tämä sen ahtaammalta tunnu kuin ennenkään.

Pöh, tuntuu ettei taaskaan vaihteeksi osaa kirjoittaa ja pää täynnänsä sekavia ja katkonnaisia ajatuksia ettei niitä oikein järkevästi osaa sanoiksi pukea. Eli jatkampa taas kun on jotain järkevää ajatuksen tynkääkin päässä.

Puh, olen oikeasti yrittänyt kirjoittaa tänne monta kertaa, aloittanut ja sitten pyyhkinyt kaiken pois ja jättänyt sikseen. Nyt jos yrittäisi taas paremmalla menestyksellä. Kirjoituksen keskeyttämiseen on ollut milloin mikäkin syy, kone juminut, ajatukset katkenneet tyystin tai tullut jotain kiireisempää.

Lauantai-illasta asti aloin kärsimään kamalasta hammassärystä. Särky oli kuitenkin sunnuntaipäivänä ihan siedettävää, joten ajattelin että josko se siitä ja siivosin ja touhusin kuin hullu ja kävin koirankin kanssa tunnin lenkillä. Illalla sitten tavanomaisten touhupäivän jälkeisten lonkka-ja selkäsärkyjen lisäksi paheni taas toi hammassärky. Koko leukaa särki ja melkein koko päätä ja yhteen isoon hampaaseen ei voinut koskea ollenkaan. Kuitenkin sitten maanantaina onnistuin vitkuttelemaan hammaslääkärille soiton kanssa niin, että sanoivat että pitää soittaa uudestaan tiistai-aamuna heti kaheksalta jos hoitoon mielii päästä.  Siinä sitten kärvistelin ja nukuin jo kolmannen yön noin 2h. Tiistai-aamuna pääsinkin sitten onneksi heti hammaslääkärille ja siellä olikin jo syksyllä paikatun hampaan juureen tullut jotain mätää. Se sitten putsattiin ja pistettiin jotain lääkettä ja taas joku väliaikainen paikka päälle ja nyt toivottavasti selviää vauvan syntymään ja sitten heti taas hammaslääkärille röntgeniin ja juurihoitoon. Äiti sitten ihmetteli kun en saanut mitään antibioottikuuria, kun jos on ollut joku tulehdus ja päässyt verenkiertoon. Hui! No eiköhän ne siellä hammaslääkärissä tiedä. Toivotaan.

Tänään olenkin sitten siivoillut ja parhaillaan vauvan vaatteet hurisevat koneessa! En tajua miksi sekin on nyt muka niin jännä juttu pestä jotain vauvan vaatteita. Kai se tuo taas hieman lähemmäs todellisuutta. Ensin ajattelin lykätä koko homman jonnekin joulun jälkeen, mutta sitten oli aikaa ja äitikin taas jo totesi, että niitä olisi jo hyvä alkaa pesemään, kun ei voi tietää millon se vaavi päättää maailmaan tulla.

No nyt tällä hetkellä taas vituttaa ja itkettääkin. Syynä mies. Tässä onkin jonkun aikaa mennyt ihan hyvin, mutta tänään se sai mut kyllä vihaseks. Enste pyysin sitä viemään koiran ulos kun tulee töistä (oletin sen tulevan joskus viiden maissa) ja lähetin viestin ettei se valittaisi kun tulee kotiin ja jos heti pyydän sitä viemään koiraa ulos. Pyysin ihan siksi koska olin siivoillut tosi paljon päivän aikana ja saanut just yhen vähän kivuliaamman supparin, joten aattelin että parempi jos mies vie koiran. No sitten se tulee kotiin seittämältä, henki kaljalta haisten, ei siinä mitään, ei ollut kuitenkaan kännissä, mut sil oli työkaveri mukana ja muutama kalja kans. No ei sekään mikään paha ole, mut olin vähän kärttysenä et se tuo työkaverin tänne kysymättä multa mitään, mähän oisin voinu pomppia täällä vaikka alasti. Sit ku olin vähän kärttysenä ni se sit alkaa valittaa, et mitä mä nyt taas oikein valitan ja sanoin et ois kiva tietää etukäteen jos se on pyytäny jonkun tänne ja se vaan jatko et mitä mä valitan ja sanoin sit et mäkin sit rupeen tekee ihan mitä lystää kysymättä siltä mitään ja sit se hermostu täysin ja huus et tee vittu mitä haluut. Et onpa kiva mieli taas. Aattelin jo et lähen tästä vanhemmille yökylään ku tuskin tän illan aikana saadaan mitään parempaa enää aikaseks, siis sovittua mitään. Menee varmaan vaan pahemmaks kun se noi muutamat kaljansa taas juo, vaikka ei niitä paljoa ole. Toki on sillä rankkaa, täl viikolla seittämän päivän työputki ja sitäkin pelottaa ja huolettaa vauvan tulo, vaikka sitä tosi innoissaan odottaakin. Mut silti oli miten rankkaa hyvänsä ni silti vituttaa tollanen. Niin ja mähän sen koirankin sitten vein ennen sen tuloa, kun en tiennyt millon se on tulossa. Sillä on kännyssä se mikälie credit (mikskä sitä nyt suomeks sanotaan) loppu, et tiesin kyl ettei se voi tekstailla tai soittaa, mut ois sit menny vaik ostamaan sitä, et ois voinu ilmottaa.

Tästäkin tuli taas tällanen laidasta laitaan postaus, et tekis mieli poistaa koko roska, mut olkoon. Harmittaa eniten, kun olin tossa jo niin innoissani kaikesta ja sit mies tulee ja pilaa mun hyvän mielen. Ihan kun tässä muutenkaan niin riemuissaan ois viimeaikoina ollut ni sit ku vihdoin ois kaikki vähän paremmin ni sit mies pilaa kaiken. Kiitti vitusti!

Kiitoksia kovasti kommenteista! On aina todella piristävää saada kommenttia ja vertaistukea ja sen voimin jaksaa aina taas paremmin. Kuvaa kyseltiin makkarista. Voin sellaisen jossain välissä ottaa, kun saadaan vielä pienimmätkin nippelinappelit hiottua. Nyt pitäisi vielä jaksaa raivata paperipinoja pöydältä ja semmoista pientä, mutta juuri nyt en jaksa.

Suoraan sanottuna vähän pelottaa tämä viimepäivien touhuamiseni. Mies on parhaillaan töissä ja meidän oli tarkoitus tänä iltana vielä siirtää pinnasänky ja hoitopöytälipasto päinvastaisille seinille ja sen takia myös ruuvata työpöydästä irti sellainen liukuva uloke, joka toimii lisäpöytätilana. Ikeasta muuten työpöytäkin. No, en sitten millään jaksanut odottaa vaan ruuvailin sitten itse sen lisukepöydän irti tuolla lattialla maaten, siirsin hoitopöytälipaston työntäen toiselle seinustalle ja pinnis piti tilan ahtauden vuoksi vielä nostaa omalle paikalleen. Varmaan tämmöisiä hommia ei pitäisi tässä vaiheessa enää tehdä, mutta kun en malta. Ihan hirveä valmiiksi saamisen tarve!! Vaikka en usko, että se vauva sieltä etuajassa päättäisi tulla, niin ilmeisesti sen pienen mahdollisuuden tietoisuus saa touhuamaan kuin viimeistä päivää. Kaikki on saatava valmiiksi ja pian!

Yö uudessa sängyssä oli aivan taivaallinen! Kertaakaan ei tarvinnut miestä tuuppia poispäin, ei tullut polvesta tai kyynärpäästä töytäisyjä ja mikä parasta; selkä tai lonkat eivät kipeytyneet ollenkaan! Eli hyvällä patjalla ja riittävällä tilalla on aika paljon merkitystä myös näihin raskausajan nukkumisongelmiin. Hmm, yllättävää. .

Tämä aamu lähti melko kivuttomasti käyntiin, vaikka nukuttua tuli vain n. 7h. Vanhempien koira tuli illalla tänne hoitoon viikoksi, kun vanhemmat lähti reissuun ja sillä reppanalla on vielä paha silmätulehdus, jota pitää nyt kolmesti päivässä lääkitä. Se on jo melko vanha ja kaavoihinsa kangistunut ja pelkäsin, että se piipittää jo aamuseitsämältä lenkille, mutta kiltisti se nukkui aina siihen asti kun heräsin. Kävelylenkki kahden koiran kanssa sujui niin vaivattomasti, että tuli tehtyä ihan kunnon lenkki. Lenkkipolutkin olivat sulaneet enimmäkseen kävelykelpoiseen kuntoon, että oli ihan mukavaa. Vielä pitäisi jaksaa mennä miestä töihin vastaan ja mennä lakanaostoksille ja samalla jos saisi jotain puuttuvia juttuja vauvalle hankittua. Sitten voisi yrittää vaikka ihan vaan rentoutua.

Rentouttavaa lauantai-iltaa!

Uusi päivä, parempi mieli , vaikka väsymyksen määrä onkin aika tolkutonta. Mieli pitää jälleen väsyneen ruumiin hereillä vuorokauden ajasta riippumatta. Saatiin eilen illalla Huuto.netistä huutamamme Ikean Malm-sänky ilman kokoamisohjeita ja miehen kanssa sitten pähkäiltiin ja pähkäiltiin jonnekin puolille öin. Netistä yritettiin etsiä ohjeita, mutta ei löytynyt, kunnes hoksasin hakea englanniksi ja tädää, heti löytyi! Ihan Ikean sivuilta löytyi ohjeet, mutta ei vaan suomenkielisiltä Ikean sivuilta mitään löytynyt . Noh, oltiin onneksi koottu ihan oikein se mitä oltiin ehditty koota. Hommaa hankaloitti suunnattomasti tilan ahtaus. Piti sitten kirjahyllyäkin alkaa siirtelemään, että saatiin sänky kasaan. Ei saatu sänkyä kuitenkaan ihan valmiiksi, kun puuttui muutamia tarpeellisia työkaluja, jotka onneksi saadaan tänään. Viime yö meni sitten pyöriessä vanhassa sängyssä keskellä olohuoneen lattiaa. Oltiin miehen kanssa täysin rättejä kun kaaduttiin sänkyyn ja puheltiin, että nyt ainakin sammutaan heti. No turha toivo. Pyörittiin kumpikin ja höpistiin välillä jotain jonnekin kolmeen asti. Sitten ramppasin avaamassa ikkunaa ja sulkemassa patteria kun oli tajuttoman kuuma, niin ja tietysti lukemattomia kertoja vessassa. Sitten kuuntelin älytöntä tuulen ujellusta, miehen kuorsausta, koiran kuorsausta, sadetta, liikennettä… Sitten vilkaisin kelloa ja totesin, että miehen herätyskello soi puolen tunnin kuluttua. Sitten taisin hetkeksi onnistua nukahtamaan, kun unissani kokosin sänkyä. Sitten heräsin herätykseen, nousin ja keitin miehelle ja itselleni teetä, koska en oikein nukkuakaan enää osannut. Sitten mies lähti töihin ja yritin vielä nukkua, mutta aloin miettimään miten selittää englanninkieliselle ero suomenkielen lauseissa “olen syömässä” tai “minä syön”? Siinä sitten pähkäilin ja pääsin aina keilaamisesta puhumiseen asti, mutta en kuitenkaan mihinkään järkevään loppuratkaisuun.

Juu, eli olen aika väsynyt, mutta onnellinen. Saadaan vihdoin makuuhuone valmiiksi ja tänään nukkumaan uuteen ihanaan vartalon muotoja hyväilevään sänkyyn. Eli makkarista ei ole muuta entistä enää jäljellä kuin työpöytä. Entinen kirjahylly ja sänky on nyt poissa ja täällä pönöttää uusi sänky, kirjahylly, hoitopöytälipasto ja pinnis. Vielä kun saadaan tuo sänky lopullisesti koottua niin voidaan vielä pyöritellä hoitopöytälipasto ja pinnis lopullisille paikoilleen, kun ne ovat toistaiseksi vielä hieman turhan ahtaasti sijoitettuna.

Jospa nyt raahautuisi tuonne tuuleen ja tuiverrukseen koiruuden kanssa ja sitten jos jaksaisi vaikka hieman pötkötellä jos vaikka ihan nukahtaisi. Mukavasti särkenyt taas lonkista ja häpyliitoksista tuon eilisen “rempan” jäljiltä. Onneksi ei kuitenkaan supisteluiksi mennyt. Varmaan hieman rauhallisemmin täytyisi jo tässä vaiheessa ottaa.

Huih, huomenna pamahtaa 30 viikkoa täyteen! Niin ja joulukuu maanantaina! Hyvät hyssykät!!

Ja jälleen kauhistelua miten tuo luku vaan kasvaa ja kasvaa kilpaa mahan kanssa! Huih!

Täällä on ollut (ja on edelleen) kova pesänrakennusvietti valloillaan. Torstaina muun urheilun ja siivoilun ohessa kasattiin miehen kanssa kirjahylly ja vaikka siinäkin oli urakkaa oli pakko järjestellä vielä kirjatkin hyllyyn, vaikka kello alkoi lähestyäkin uhkaavasti jo puolta yötä. Siinä sitten kantelin raskaita kirjakasoja puhisten ja voivotellen ja mies kummasteli, että enkö voi jättää sitä hommaa huomiselle. No en todellakaan! Sitten kun se homma oli tehty olisin vielä jatkanut siivous-ja järkkäilyprojektiani, mutta mies komensi lopettamaan ja nukkumaan.  Perjantai meni sitten enemmän kyläilyn merkeissä, mutta tänään taas touhuaminen on jatkunut. Työpöydän laatikoiden läpikäynti ja raivaus on edelleen kesken, sitten olen pyyhkinyt oikein pölyt joka kolosta, pessyt pyykkiä urakalla ja järjestellyt paikkoja. Mieskin tarttui lopulta imuriin aikansa puuhasteluani katseltuaan. Tungin mahani kanssa sitten vielä lauantai-iltapäivän ruuhkiin ostamaan isälle lahjaa ja miehelle isyyspakkaukseen asioita. Sitten luulin ostaneeni hopeata lahjapaperia ja ajattelin käärästä isän lahjan lisäksi myös isyyspakkauksen tavaroita pakettiin, niin sitten ei niin haittaa jos mies sattuisi ne löytämään, mutta paperi olikin läpinäkyvää. Enpä sillä sitten mitään tee. Nappasin sitten seinältä nätin, mutta hieman roikkuvan meriaiheisen julisteen, josta olin muutenkin ajatellut hankkiutuvani eroon ja kääräisin isän lahjan siihen. Mikäs siinä, kun meri on isän sydäntä lähellä. Miehen lahjat siis jäi nyt paketoimatta. Pitää yrittää löytää joku huippuhyvä kätkö.

Nautiskelen tässä glögiä ja korvapuusteja. Ihan itse laitoin pullat pellille ja uuniin.

Vaihdoin sivupohjaa, kun edellinen alkoi olla jo aika last season. En vaan oikein löytänyt mitään mieleistä talveen sopivaa. Olkoon nyt tämä vaihteeksi ainakin jonkun aikaa.

Mukavata lauantai-iltaa! Täällä jatkunee vielä pesänrakennuspuuhat..