Odotusta (parisuhdesopalla)

Maanantaita! Vietettiin sitten eilen isänpäivää ensin kotosalla ja sitten vanhempieni luona hyvien syöminkien merkeissä. Mieheni kun on sitä mieltä, että onhan hän jo vatsassa asustavan vauvan isä niin kannoin sitten aamiaisen sänkyyn pienen paketin kera. Paketti sisälsi pilkkihanskat, dödön (joka miehellä oli loppu) ja Dark Temptation suihkusaippuaa. Mies olikin juuri sopivasti lauantai-iltana töistä palatessaan valitellut, että pitää ostaa jotkut hanskat kun alkaa olla sormet aika kohmeiset. Tietysti hykertelin tästä mielissäni, kun olin juuri ne hanskat samana päivänä ostanut. Mies olikin yllättynyt ja todella iloinen. Oli kiva päästä yllättämään. Mies sai sitten lopulta myös toisen mieluisan lahjan “suoraan sänkyyn” köh.. Ajattelin jo, että musta ei enää mihinkään ole, kun olen kehittänyt itselleni jo pari inhaa raskausvaivaa. Lauantaina nimittäin huomasin, että alavatsassa tuntuu jatkuvasti paineen tunnetta ja ihan jatkuvasti on sellainen olo, että pissittää. Nytkin pitää itseasiassa käydä vessassa… Vessassa tuntuu kuluvan aina pieni ikuisuus, kun hätä tuntuu jo heti kun olisi nousemassa ylös. Lisäksi olen nyt joutunut todella turvautumaan Vuokkosten pikkuhousunsuojiin lievään virtsankarkailuun. Inhaa! Yritän kyllä jumppailla lantionpohjalihaksia, mutta ei auta. Toinen vaiva mikä on nyt alkanut on yölliset lonkka-ja alaselkäsäryt. Juuri kun tuntuu, että alkaisi tuosta unen päästä saamaan muutoin kiinni, niin sitten tietysti iski nämä vaivat ja nukkuminen on taas aika katkonnaista ja hankalaa. Onneksi olen jotenkin alkanut tottumaan tähän jatkuvasti uniseen oloon, että saan siitä huolimatta jo jotain aikaiseksikin.

Tänään sain postissa nämä isyyspakkaukseen:

Kävin ostamassa myös nyt kunnon lahjapaperia ja sain kääräistyä paketteihin myös nämä:

Kuvat täältä ja täältä.

Voi siis olla mahdollista, että meille tulee myös pikku futarityttö. Tuo Celtic on siis miehen suosikkijalkapallojoukkue ja miehellä on itsellään niiden pari T-paitaa. Nyt on sitten nuo isyyspakkausten jutut paketoitu. Aika lailla siihen on vielä kyllä hankittavaa. Ajattelin ostaa miehelle henk.koht. lahjana yhden kirjan mistä se on haaveillut, sitten yhden isyyteen liittyvän kirjan, sitten hupimielessä pyykkipojan ja korvatulpat, energiajuomaa, kylpykirjan vauvan ja isän yhteisiin kylpyhetkiin, vauvalle talkkia/kylpyöljyä, miehelle ostinkin jo sellaisen pakkauksen jossa jälleen tuota suihkusaippuaa ja dödöä, joku Daddymuki olisi kiva kanssa ja ehkäpä nuo alkaakin riittämään.

Raskausvaivoista vielä, että yleinen sekoilu on kanssa tullut kuvioihin. Tai onhan tuota esiintynyt ennen raskauttakin, mutta nyt entistä pahempana. Eilen mm. kävelin vessan ohi ja sammutin vessan valot (katkaisija ulkopuolella) kun huomasin, että siellä palaa valot. Pian sitten alkoi kuulua huhuilua ja ihmettelin ensin mistä se ääni tulee, kunnes paikansin äänen tulevan vessasta. Avasin sitten vessan oven ja mies istui siellä ja mun spontaani reaktio oli: “Mitä ihmettä sä täällä pimeässä istut?” Mies parka. Mitäpä sitä tohon sitten sanoisi?

Eli tällaisissa merkeissä on tämä päivä kulunut. Nyt pitäisi vissiin mennä tiskaamaan, kun menin sellaista ajattelemattomuuttani lupailemaan.

Tilanne edelleen päällä. Ei siis saatu asioita puitua eilen ennen miehen töihin lähtöä. Kun se kotiutui, ihan ajallaan tällä kertaa, esitin nukkuvaa, eikä se juuri yrittänyt herätellä. Nyt sillä on joku palaveri (toivottavasti ei ilmoiteta, että koko pulju suljetaan surkeiden talousnäkymien takia) ja esitin nukkuvaa, kun se heräsi ja lähti. Se oli keittänyt mulle kahvit pöydälle, joka oli tosin jo jäähtynyt kun nousin. Lähetin viestin jossa kiitin kahvista ja kysyin onko se sen tapa pyytää anteeksi? Se vastasi, että se vaan keitti kahvia. Vastasin vaan, että ok. Eli ei vieläkään anteeksipyyntöä ja tilanne jatkuu. Miten voi yksinkertainen asia olla näin vaikea? Aina sanotaan, että naiset ovat niitä jotka tekevät kaikesta vaikeaa, mutta ainoa mitä odotan on, että se sanoisi: Anteeksi kun en muistanut ilmottaa, että tulen myöhemmin kotiin. Se riittäisi. Onko se muka liikaa vaadittu? En jaksaisi taas olla se joka antaa periksi ja alkaa lepytellä miestä ja sitten mies valittaa, että en rakasta sitä ja läpäläpä ja sitten saan aikani vakuutella ennen kuin tilanne ratkeaa ja voidaan olla niinkuin normaalisti ja lähteä vaikka yhdessä kauppaan tai kävelylle. Osaa ne miehetkin olla vaikeita ja lapsellisia.

Ystävän kyläily piristi eilen illalla kovasti. Sillä oli ollut vähän isompi rako suhteessaan ja ne olivat pitäneet varmaan kuukauden miettimistaukoa (helppoa kun ei asu vielä yhdessä). Nyt ne sitten kuitenkin haluavat vielä yrittää, vaikka vuoden sisäiset tapahtumat ovat hiertäneet aika lailla ystäväni luottamusta miesystäväänsä. Oli niin ihanaa saada jakaa kokemuksia, puhua miesten vioista, mutta myös omista vioista. On hauskaa huomata, että ystävätkin toimivat suhteissaan aika samalla tavoin kuin itsekin. En siis ole ainoa nainen maailmassa, joka joskus käyttäytyy lapsellisesti ja naurettavasti suhteissaan.

Tässä vaikka onkin tämä tilanne vielä päällä, olen alkanut hyvää hyvyyttäni suunnittelemaan miehelleni isyyspakkausta. Aluksi olin hieman vastahankainen koko pakkauksen suhteen, mutta ajattelin antaa sen joululahjaksi, niin siinä on sitten joululahjapulmakin ratkottu. Tietysti hankin sinne myös jotain henkilökohtaista, ettei koko joululahja ole pelkkää vauvakamaa. Mieheni on irlantilaisen jalkapallojoukkue Celticin fani ja ilokseni löysin Celticin sivuilta fanituotteita myös vauvoille. Vois sitten isukki olla ylpeä, kun vauvalla on Celticin body päällä ja isällä stemmaava t-paita. Ja meneehän se valkovihreä myös tytölle. Tykkään muutenkin lahjojen ostelusta niin on kivaa, kun tässä on jotain suunniteltavaa. Ainoastaan tuo rahatilanne ei ole kovinkaan hyvä, mutta kun hissukseen ostelee, niin ei mene kaikki heti.

Apua, jouluun enää himpun päälle pari kuukautta ja kohta tulee tämä vauvakin! Täytyypä mennä suunnittelemaan ja tekemään listoja, että muistaa mitä kaikkea pitää vielä hankkia ja tehdä tässä ennen joulua. Paniikki, paniikki!!