Odotusta (parisuhdesopalla)

Trallalallalei! Viikot ne senkun paukkuvat. Kammotus. Alkaako tämä odotus olemaan todellakin jo lopun puolella? Muistan kun juuri puheltiin äidin kanssa että eihän tässä ole kuin kolmisen kuukautta enää ja nyt voi hyvin puhua jo kolmesta viikosta. Toki voi mennä enemmänkin taikka vähemmän, sehän tässä onkin niin jännää, kun ei voi tietää. Jostain olen saanut päähäni, että tämä vauva tulisi jo ennen laskettua aikaa ulos. Ei siihen mitkään merkit kyllä viittaa, mutta ehkä juuri siksi. Kun tähän asti olo on ollut enimmäkseen mitä mainioin ja jaksan edelleen tehdä reippaita ja suht pitkiäkin lenkkejä koiran kanssa ja touhuta, niin sopisi jotenkin kuvaan, että itse synnytys tapahtuisi jotenkin tosi yllättäen ja spontaanisti hieman etuajassa ilman sen kummempia varoituksia. Toisaalta olen kyllä ajatellut, että mun tuurilla kärvistelen vielä pari viikkoa lasketun ajan yli. Tiedäpä tuota sitten.

Nyt on hankintojen puolesta sentään kaikki valmiina, että lapsi on nyt tervetullut! Ei puutu kuin rintapumppu, jonka ajattelin hankkia vasta sitten kun näen mikä on todellinen tarve. En vaan viitsi hankkia jotain joka maksaa n. 60e kun varmuutta sen tarpeellisuudesta ei ole.

Perjantaina ostettiin sitten musta Brion Primo turvakaukalo.  Ollaan siihen miehen kanssa kumpikin erityytyväisiä. Taas tuntuu, että ollaan nyt jotenkin askelta lähempänä h-hetkeä, kun on oikein turvakaukalokin valmiina. Tuntuu kyllä välillä hassulta, kun kämppä on täynnä vauvaan viittaavaa tavaraa, mutta vauvaa ei vielä näy, muuta kuin heiluvina möykkyinä vatsassani. Hoitopöytälipasto ja pinnasänkykin ovat nököttäneet täällä varmaan jo pari kuukautta, että niihin on jo niin tottunut, että ne vaan on eikä tule enää ajatelleeksi miksi ne on.

Torstaina olisi sitten neuvolalääkäri. Oikeastaan odotukset ei tolta lääkärikäynniltä ole kovin kummoset. Eniten kiinnostaa että onko kohdunsuulla ja kohdunkaulalla tapahtunut mitään kehitystä. Viimeksihän kohdunsuu oli napakasti kiinni ja kohdunkaula 3cm, mutta siitä onkin jo pari kuukautta. Jotenkin en luota että lääkärini osaisi antaa mitään erityisiä painoarvioita vauvasta. Tai siis en niihin mitenkään sokeasti luottaisi.

Yöt alkavat olemaan massun kanssa hankalia. Tuntuu että pystyy olemaan toisella kyljellään ehkä max. 30min. ja sitten särkee jo lonkkia ja kylkiä siihen malliin että on käännyttävä puhisten. Tyynyjä olen yrittänyt asetella sinne tänne, mutta nekin tuntuu hankalilta ja sitten nekin on aseteltava aina kääntyessä uudestaan. Joka kääntymisen yhteydessä tulee myös pieni vessahädän tunne, että sielläkin tulee rampattua. Yritän tässä vielä lopetella kahvinjuontia, kun olin ajatellut olla ilman tämän viimeisen kuukauden, mutta sekin on hankalaa kun ei sitten herää niin millään. No onneksi tätä ei kauaa enää kestä.

Hmm.. Pitää nyt yrittää ottaa vielä kaikki irti tästä “haahuilusta”, kun voi vapaasti tehdä mitä lystää. Kohta voisi alkaa vaikka katella jotain leffaa. Kirjaa olenkin ehtinyt jo lueskella ja lenkkeillä koiran kanssa. Pyykitkin pesty ja viikonloppuna siivottiin miehen kanssa. Miehellä on kanssa joku vimma saada paikat kuntoon vauvaa varten. Se olisi heittämässä kaikkea pois mistä itse ajattelen että voihan sitä vielä tarvita. Toisaalta kaapit ja komerot tuppaa aina olemaan täynnä just noita “voisihan niitä vielä tarvita” tavaroita ja eihän niitä yleensä koskaan sitten tarvitse. Tai sitten kun tarvitsisi niin niitä ei enää edes muista ja hankkii kuitenkin uuden. Pitäähän tänne alkaa raivaamaan enempi tilaa kanssa sitten kaikille vauvan tavaroille, etenkin sitten kun se kasvaa ja alkaa olla lelua jos toista. Vaikka itse varmasti yritetäänkin hankkia mahdollimman harkiten leluja eikä haluta totuttaa lasta siihen että tavaraa tulisi ja olisi ylenpalttisesti niin varmaan ihan lahjoina sitten tulee ties mitä. Onneksi jouluun on aikaa ja samaten vauvan 1-vuotissynttäreihin. Eikä se lapsi onneksi lelujenkaan päälle vähään aikaan pahemmin ymmärrä. Sitten ne ongelmat vasta alkavat kun aletaan toivoa jotain My Little Pony-Bratz-Lego-whatever-juttuja ja sitten ihmetellään että mihis kaappiin ne ängetään. No siinä vaiheessa toivottavasti asuttaisi jo tilavimmissa nurkissa. Toisaalta aika menee niin nopeasti että tässähän tulee jo kiire muuttaa. No, mutta asia kerrallaan. Jos nyt ensin vaikka odottaisi että se vauva sieltä syntyisi.

 Hiphei, joulusta selvitty! Tuli syötyä paljon, mutta ei liikaa (no okei, ehkä vähän liikaa). Löhöilty on, nukuttu on ja laiskoteltu vaan. Aattona mentiin ensin hautausmaan kautta vanhemmilleni, jossa oli sisko & siskon mies, veli & veljen avovaimo sekä heidän kaksi pientä tytärtään + kaikkinensa viisi koiraa. Siellä sitten syötiin hyvin ja tuhdisti, laulettiin lasten kanssa joululauluja, jaettiin lahjat, juotiin kahvit yms. ja siinähän se meni, vauhdilla. Joulupäivänä oltiin vielä iltaan asti vanhemmillani kunnes tultiin kotiin ja eilinen meni täysin lahjoja ihmetellessä ja löhöillessä. Tänään olikin sitten pakko lähteä kunnon lenkille koiran kanssa kun sääkin oli mitä mainioin, että pääsisi pahimmasta joulukoomasta eroon.

Pakkailin tänään hiukan sairaalakassia ja kattelin mitä vauvalle ottaisi kotiutumisvaatteiksi. Oli tarkoitus pestä vielä vauvan  vaatteita, loput värilliset, mutta se jäi nyt huomiselle, kun pesin omia vaatteita ensin ja ei ole enää kuivumistilaa.

Laskeskelin tässä, että tasan kolmen viikon päästä vauva olisi jo täysaikainen, jos päättäisi syntyä silloin. Tuntuu aika oudolta. Ajattelin että jos saisi kaikki tärkeimmät asiat valmiiksi ja hankittua siihen mennessä. Voihan se vaavi sitäkin ennen tahtoa jo ulos, mutta jotenkin en osaa uskoa että se nyt paljoa ennen laskettua aikaa tulisi, joten en jaksa sen takia liikoja panikoida. Käydään miehen kanssa maanantaina alustavasti katselemassa turvakaukaloa+ muita pikkuhankintoja ja sitten miehen palkkapäivän jälkeen käydään ne hankkimassa. Vaatteita ei taideta enää ostella, jätetään siihen että nähdään kumpi sieltä nyt tulee ja mitä se todellinen tarve sitten lopulta tulee olemaan.

Olo alkaa olemaan raskas. Kävely sujuu vielä hyvin, mutta kaikki muu onkin sitten yhtä puhinaa. Sukkia hankala saada jalkaan. Ihan kivaa kohta alkaa päästä taas normaalimpaan olotilaan, etenkin kun mikään ei sitten ole enää niinkuin ennen. Ehkä sitten jaksaa hiukka paremmin sopeutua taas uuteen ja ihmeelliseen, kun muuten olo on normaalimpi.

Viimeinen kuukausi tulee sujumaan viimeisiä valmisteluja tehden ja Playstation 3:sesta nautiskellen. Sain sen nimittäin mieheltä joululahjaksi! Selittyi ainakin se mihin sen palkka on mennyt. Onhan siitä toki miehellekin iloa, mutta täytyy tunnustaa, että minä se meillä olen se peliaddikti. Täytyypä vilkuilla aleista josko löytyisi joku kiva peli… Niin ja leffojakin voi nyt katella ihan telkun kautta, eikä läppärin, sekin on ihanaa!

Lopuksi esittelyssä hoitopöytälipasto, johon tosin ei ole vielä laitettu hoitotasoa sekä pinnis:

Pahoittelen kuvien surkeaa laatua, sekä kamera huono, että tämä blogi, kun noita kuvia joutuu venyttelemään, että tekstit ei hyppäisi miten sattuu. Kuitenkin kuvissa selviää tärkein, eli tämä tilaihme makuuhuoneemme+ tuleva vauvan huone. Hoitopöytä ja pinnis ovat siis vastakkaisilla seinillä, sitten kummassakin kuvassa näkyykin jo sänkymme, jonka toisessa päässä on vielä kirjahylly ja työpöytä näkyykin tuossa pinnasängyn vieressä. On tässä ollut järkkääminen, kun haluttiin entisestä isommasta kirjahyllystä eroon ja haluttiin isompi sänky ja sitten vielä noiden vauvan huonekalujen sovittelu tänne. Mutta ollaan loppuratkaisuun sangen tyytyväisiä ja ihme ja kumma; ei tämä sen ahtaammalta tunnu kuin ennenkään.

Pöh, tuntuu ettei taaskaan vaihteeksi osaa kirjoittaa ja pää täynnänsä sekavia ja katkonnaisia ajatuksia ettei niitä oikein järkevästi osaa sanoiksi pukea. Eli jatkampa taas kun on jotain järkevää ajatuksen tynkääkin päässä.

Kokeilen nyt ensimmäistä kertaa uutta kirjoituspaikkaa ja asentoa, kun koneella istuminen 15 minuuttia pidempään pöydän ääressä alkaa olla jo melko inhottavaa tämän käsien puutumisen takia. Nyt ei kädet ainakaan nouse turhan korkealle, joten ei pitäisi puutuakaan. Tässä onkin hauskaa samalla seurailla mahan pomppimista, kun se on tuossa silmien ja koneen välissä. Niin ja meinasi unohtaa mainita, että istun nyt siis mukavasti sängyllä läppäri sylissä tyynyihin nojaten.

Mitäs tässä onkaan tapahtunut sitten viimosen? Ainakin vauvan vaatteita on tullut osteltua, että eiköhän ne ala jo riittämään. Etenkin kun on vihjailtu, että niitä olisi lahjaksikin tulossa. Sitten olen onnistunut lukemaan tenttiinkin ihan kivasti. Sain tosin tietää, että mulla on viikko lisää lukuaikaa, kun olin kattonut tenttipäivän vahingossa perusopintojen kohdalta ja toi tentti kuuluu aineopintoihin. Eli aineopintojen tenttipäivä onkin vasta viikkoa myöhemmin. En millään malta odotuttaa joululahjashoppailuja vasta tentin jälkeen, joten aion vyöttää kupeeni ja änkeä hulinaan jo huomenna, kun veronpalautusten pitäisi kilahtaa tilille. Nyt olen onneksi oppinut etten enää änkeä pahimpaan ruuhka-aikaan keskustaan, kun siellä on sellainen olo, että joku jyrää suunnilleen yli, kun köpöttelen hitaammin mahani kanssa. Lisäksi en tykkää muutenkaan, kun tuntuu että tuupitaan ja tulee hieman turvaton olo. Eikös sitä näin joulun alla pitäisi olla oikein erityisen ystävällinen ja kanssaeläjiään huomioiva? Ei ainakaan täällä ihanassa pääkaupungissa. Sama se jos jää joku onneton raskaana oleva jalkoihin. Ei sellaisia ainakaan istumaan päästetä niille varatuille paikoille. No joo, täytyy tosiaan vältellä noita ruuhkia, kun onneksi pystyy.

Tekemisen intoa riittää vielä ihan kivasti. Vaikka väsymyskin on taas vaivannut hieman enemmän. Nytkin tekisi mieli vetäistä tirsat ja eilen tuli päiväuniteltua kahteenkin otteeseen. Jotenkin tämä väsymys ja toisaalta hirveä tekemisen tarve on purkautunut sitten kärttyisyytenä. Miehelle on tullut motkoteltua aika reippaasti ilman järkevää syytä. Eilen esimerkiksi sain kamalan raivokohtauksen kun mies oli unohtanut hellan levyn päälle. Siinä sitten mäkätin, että tappaa vielä meidät kaikki tulipalossa ja että voisi olla pikkasen huolellisempi. Jooh, sattuuhan noita. Itselläkin on joskus jäänyt levy päälle yms. mutta eilen sitten tuli pultattua oikein urakalla. Yksi kestomäkätyksen aihe on myös se jos mies ei heti paikalla älyä vaihtaa hikisiä ja haisevia sukkiaan puhtaisiin työpäivän jälkeen. Että raskaan työpäivän jälkeen kotiin ihanan ja rakastavan avovaimon luokse, joopa. Mies parka. Se jopa eilen osti mulle pikkujoululahjaksi jumppapallon, kun olen sellaisesta haaveillut. Pitää yrittää nyt pitää nämä turhat mölyt mahassa. Muuten menee ihan kivasti. Ei ole ollut mitään suurta draamaa ja mies on urheasti kestänyt nämä viimepäivien nalkutukseni ja öiden, koska silloin nalkutan tietysti sen kuorsaamisesta.

En yleensä jaksa manailla säitä, mutta nyt kyllä alkaa masentaa. Sataa, sataa ja sataa. Joulutunnelmaan voi yrittää virittäytyä ainoastaan vetämällä verhot visusti ikkunoiden eteen. Koiran kanssa lenkkeily ei inspiroi. Aamulla yhdentoista aikaan herätessä on varma, että on vasta aamuyö pimeydestä päätellen. Ankeaa.

Eipä tässä nyt taida muuta ihmeellistä ollakaan kirjoteltavana. Ensi maanantaina on taas neuvola ja myös tutustumiskäynti synnärille. Tänään olisi ollut perhevalmennuksen toinen kerta, mutta en sitten jaksanut nousta sinne, kun oli jo 8.15 ja tuli melko katkonnaisesti nukuttua. Viime kerta oli niin turhan tuntuinen, että enpä usko että missasin mitään erityistä, kun kuitenkin löytyy samat jutut netistä/kirjoista.

Äh, nyt kyllä taidan mennä kuitenkin päikkäreille. Sen verran väsyttää, että ei tässä mitään oikein jaksa alkaa tekemäänkään ja netissäkin surffailu vaan väsyttää lisää.

Uusi päivä, parempi mieli , vaikka väsymyksen määrä onkin aika tolkutonta. Mieli pitää jälleen väsyneen ruumiin hereillä vuorokauden ajasta riippumatta. Saatiin eilen illalla Huuto.netistä huutamamme Ikean Malm-sänky ilman kokoamisohjeita ja miehen kanssa sitten pähkäiltiin ja pähkäiltiin jonnekin puolille öin. Netistä yritettiin etsiä ohjeita, mutta ei löytynyt, kunnes hoksasin hakea englanniksi ja tädää, heti löytyi! Ihan Ikean sivuilta löytyi ohjeet, mutta ei vaan suomenkielisiltä Ikean sivuilta mitään löytynyt . Noh, oltiin onneksi koottu ihan oikein se mitä oltiin ehditty koota. Hommaa hankaloitti suunnattomasti tilan ahtaus. Piti sitten kirjahyllyäkin alkaa siirtelemään, että saatiin sänky kasaan. Ei saatu sänkyä kuitenkaan ihan valmiiksi, kun puuttui muutamia tarpeellisia työkaluja, jotka onneksi saadaan tänään. Viime yö meni sitten pyöriessä vanhassa sängyssä keskellä olohuoneen lattiaa. Oltiin miehen kanssa täysin rättejä kun kaaduttiin sänkyyn ja puheltiin, että nyt ainakin sammutaan heti. No turha toivo. Pyörittiin kumpikin ja höpistiin välillä jotain jonnekin kolmeen asti. Sitten ramppasin avaamassa ikkunaa ja sulkemassa patteria kun oli tajuttoman kuuma, niin ja tietysti lukemattomia kertoja vessassa. Sitten kuuntelin älytöntä tuulen ujellusta, miehen kuorsausta, koiran kuorsausta, sadetta, liikennettä… Sitten vilkaisin kelloa ja totesin, että miehen herätyskello soi puolen tunnin kuluttua. Sitten taisin hetkeksi onnistua nukahtamaan, kun unissani kokosin sänkyä. Sitten heräsin herätykseen, nousin ja keitin miehelle ja itselleni teetä, koska en oikein nukkuakaan enää osannut. Sitten mies lähti töihin ja yritin vielä nukkua, mutta aloin miettimään miten selittää englanninkieliselle ero suomenkielen lauseissa “olen syömässä” tai “minä syön”? Siinä sitten pähkäilin ja pääsin aina keilaamisesta puhumiseen asti, mutta en kuitenkaan mihinkään järkevään loppuratkaisuun.

Juu, eli olen aika väsynyt, mutta onnellinen. Saadaan vihdoin makuuhuone valmiiksi ja tänään nukkumaan uuteen ihanaan vartalon muotoja hyväilevään sänkyyn. Eli makkarista ei ole muuta entistä enää jäljellä kuin työpöytä. Entinen kirjahylly ja sänky on nyt poissa ja täällä pönöttää uusi sänky, kirjahylly, hoitopöytälipasto ja pinnis. Vielä kun saadaan tuo sänky lopullisesti koottua niin voidaan vielä pyöritellä hoitopöytälipasto ja pinnis lopullisille paikoilleen, kun ne ovat toistaiseksi vielä hieman turhan ahtaasti sijoitettuna.

Jospa nyt raahautuisi tuonne tuuleen ja tuiverrukseen koiruuden kanssa ja sitten jos jaksaisi vaikka hieman pötkötellä jos vaikka ihan nukahtaisi. Mukavasti särkenyt taas lonkista ja häpyliitoksista tuon eilisen “rempan” jäljiltä. Onneksi ei kuitenkaan supisteluiksi mennyt. Varmaan hieman rauhallisemmin täytyisi jo tässä vaiheessa ottaa.

Huih, huomenna pamahtaa 30 viikkoa täyteen! Niin ja joulukuu maanantaina! Hyvät hyssykät!!

Maanantaita! Vietettiin sitten eilen isänpäivää ensin kotosalla ja sitten vanhempieni luona hyvien syöminkien merkeissä. Mieheni kun on sitä mieltä, että onhan hän jo vatsassa asustavan vauvan isä niin kannoin sitten aamiaisen sänkyyn pienen paketin kera. Paketti sisälsi pilkkihanskat, dödön (joka miehellä oli loppu) ja Dark Temptation suihkusaippuaa. Mies olikin juuri sopivasti lauantai-iltana töistä palatessaan valitellut, että pitää ostaa jotkut hanskat kun alkaa olla sormet aika kohmeiset. Tietysti hykertelin tästä mielissäni, kun olin juuri ne hanskat samana päivänä ostanut. Mies olikin yllättynyt ja todella iloinen. Oli kiva päästä yllättämään. Mies sai sitten lopulta myös toisen mieluisan lahjan “suoraan sänkyyn” köh.. Ajattelin jo, että musta ei enää mihinkään ole, kun olen kehittänyt itselleni jo pari inhaa raskausvaivaa. Lauantaina nimittäin huomasin, että alavatsassa tuntuu jatkuvasti paineen tunnetta ja ihan jatkuvasti on sellainen olo, että pissittää. Nytkin pitää itseasiassa käydä vessassa… Vessassa tuntuu kuluvan aina pieni ikuisuus, kun hätä tuntuu jo heti kun olisi nousemassa ylös. Lisäksi olen nyt joutunut todella turvautumaan Vuokkosten pikkuhousunsuojiin lievään virtsankarkailuun. Inhaa! Yritän kyllä jumppailla lantionpohjalihaksia, mutta ei auta. Toinen vaiva mikä on nyt alkanut on yölliset lonkka-ja alaselkäsäryt. Juuri kun tuntuu, että alkaisi tuosta unen päästä saamaan muutoin kiinni, niin sitten tietysti iski nämä vaivat ja nukkuminen on taas aika katkonnaista ja hankalaa. Onneksi olen jotenkin alkanut tottumaan tähän jatkuvasti uniseen oloon, että saan siitä huolimatta jo jotain aikaiseksikin.

Tänään sain postissa nämä isyyspakkaukseen:

Kävin ostamassa myös nyt kunnon lahjapaperia ja sain kääräistyä paketteihin myös nämä:

Kuvat täältä ja täältä.

Voi siis olla mahdollista, että meille tulee myös pikku futarityttö. Tuo Celtic on siis miehen suosikkijalkapallojoukkue ja miehellä on itsellään niiden pari T-paitaa. Nyt on sitten nuo isyyspakkausten jutut paketoitu. Aika lailla siihen on vielä kyllä hankittavaa. Ajattelin ostaa miehelle henk.koht. lahjana yhden kirjan mistä se on haaveillut, sitten yhden isyyteen liittyvän kirjan, sitten hupimielessä pyykkipojan ja korvatulpat, energiajuomaa, kylpykirjan vauvan ja isän yhteisiin kylpyhetkiin, vauvalle talkkia/kylpyöljyä, miehelle ostinkin jo sellaisen pakkauksen jossa jälleen tuota suihkusaippuaa ja dödöä, joku Daddymuki olisi kiva kanssa ja ehkäpä nuo alkaakin riittämään.

Raskausvaivoista vielä, että yleinen sekoilu on kanssa tullut kuvioihin. Tai onhan tuota esiintynyt ennen raskauttakin, mutta nyt entistä pahempana. Eilen mm. kävelin vessan ohi ja sammutin vessan valot (katkaisija ulkopuolella) kun huomasin, että siellä palaa valot. Pian sitten alkoi kuulua huhuilua ja ihmettelin ensin mistä se ääni tulee, kunnes paikansin äänen tulevan vessasta. Avasin sitten vessan oven ja mies istui siellä ja mun spontaani reaktio oli: “Mitä ihmettä sä täällä pimeässä istut?” Mies parka. Mitäpä sitä tohon sitten sanoisi?

Eli tällaisissa merkeissä on tämä päivä kulunut. Nyt pitäisi vissiin mennä tiskaamaan, kun menin sellaista ajattelemattomuuttani lupailemaan.

Tännekin pääsee vihdoin kirjoittelemaan. Tai vihdoin ja vihdoin, mutta tuntuu, että viime lauantaista olisi jo pieni ikuisuus.

Kaikenlaista tässä onkin taas tapahtunut. Miehen alkoholin käytössä tuli rajua takapakkia ihan puun takaa. Oli jäänyt lauantaina töiden jälkeen työkavereiden kanssa iltaa istumaan ja se oli sitten mennyt reippaasti överiksi. Sunnuntainakin mies oli sitten vielä sellaisessa kunnossa, että päätin pakata kassini ja koiran ja pakenin vanhemmille. Mies tokeni sekoilustaan vasta maanantaina ja sitten alkoi katumuspommitus. Ma-ti ilta ja yö selviteltiin asiaa ja minä sitten lopulta myönnyin antamaan vielä mahdollisuuden. Olen ollut nyt vähän ehkä liiankin tyly sitä kohtaan tämän episodin jälkeen, koska haluan, että se todella ymmärtää tilanteen vakavuuden ja että olen tosissani, kun sanon että näin ei voi jatkua. Nyt voisi ehkä osoittaa jo hieman rakkauttakin. Mies jo epäilikin, että olen menettänyt kaiken rakkauden jo sitä kohtaan, mutta sanoin ettei näin todellakaan ole. Jos rakkautta ei olisi, se olisi lentänyt ulos jo ensimmäisestä möhlimisestään. Nyt se sai kolmannen ja viimeisen mahdollisuutensa. Sitten kun on vauva niin tällaiset lipsahdukset ei vaan enää vetele. Piste.

Mutta siinäpä se episodi kaikessa lyhykäisyydessään. Olin jo ajatellut, että en viitsisi parisuhdettani sittenkään kovin yksityiskohtaisesti täällä puida ja kun tuntui, että se olisi jo lähtenyt parempaan suuntaan, siksi laitoin nuo sulutkin tuohon parisuhdesoppaan. Ensisijaisesti haluan pitää tätä enempi puhtaasti odotusblogina, mutta voin kyllä mainita jos taas jotain kriisejä syntyy, en kuitenkaan pysty täällä kirjoittelemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut jos kerta on.

Sitten neuvolalääkäri-kuulumisia: Olin siellä siis tänään. Neuvolatädin kanssa ei ollut mitään ihmeempiä, hieman kyseli voinnistani ja totesi että näytänkin vähän väsyneeltä. Seuraavaan neuvolaan ei olekaan kuin noin 2,5 viikkoa ja samana päivänä on ensimmäinen perhevalmennus! Kivuutta! Vaikka olenkin usein kuullut, että eipä ne kummosempia ole ollut, mutta ihan kivaa silti. Lääkäri sitten tutkaili multa paikat, (kylläpä se muuten teki kipeää). Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni ja pituus 3cm. Sf-mitta oli 26cm. Yläkäyrillä mentiin, mutta oli kuitenkin ihan ok, lisäksi kun ultrien mukaan raskausviikkoja olisi nyt 27+4. Painoa oli tullut viimekerrasta lisää 1,3kg, eli ei paha. Verenpaine 120/70. Pissanäyte puhdas. Hb:tä ei nyt katottu, mutta se on ollut todella hyvä koko raskauden ajan, joten varmaan vieläkin ihan ok. Vauva voi hyvin, vähän yritti karkuun dobbleria, mutta lopulta sykkeeksi saatiin 150. Eli sydän on sykkinyt nyt 150-155 välillä. Sitten otin puheeksi stressiunettomuuteni ja lääkäri kirjoitti oitis sairaslomaa kuun loppuun. Sanoi, että nyt kannattaa keskittyä tässä loppuraskaudessa vaan raskauteen. Tuli todella hyvä mieli, kun nyt ei tarvitse jännittää mitään, kun saa luvan kanssa vaan olla. Jos uni ei yöllä tule, niin ei haittaa, kun ei tarvitse minnekään aikaisin herätä. Jo se helpottaa suunnattomasti unen tuloa. Parempi mieli siis.

Miehellä on kova katumus päällä ja se lupasi töiden jälkeen kyhätä uuden kirjahyllyn pystyyn, että pääsen sitten pistämään kaikki ympäri huonetta lojuvat kirjat ja roinat hyllyyn. Vanhasta päästiin onneksi eilen eroon, mutta nyt sen sisältö on vaan täällä epämääräisissä pinoissa lattioilla ja pöydillä. Tuskastuttaa tällainen keskeneräisyys! Eilen saatiin uusi pinnasänky kootuksi. Saatiinkin nyt käytetty, mutta kuin uudenveroinen Brio:n sänky todella edullisesti. Ollaan saamassa myös vähän käytetyt Baby Björnin kantoreppu ja sitteri edullisesti samasta paikasta. Eli kaikkinensa saadaan kaikki nämä samaan hintaan kuin jos oltaisi ostettu Ikeasta alunperin suunnittelemamme pinnasänky. Lisäksi kun vanhemmat olivat luvanneet jo tuon Ikean pinnasängyn joululahjaksi, nii he nyt sitten hankkivat kaiken tämän meille lahjaksi, eli omasta pussista ei mene mitään ja kuitenkin hyväkuntoinen laatutavara kyseessä. Eipä tässä olekaan enää kuin turvakaukalo hankintalistalla, siis suuremmista ostoksista ja se ostetaan tammikuun aleista. Nyt kun tuo pinnasänky tuossa komeilee, niin alkaa tosissaan tuntumaan, että tänne on ihan oikea vauva pian tulossa. Ehkä pistän sinne nallen vauvan makuupussiin köllimään ja leikin, että se on vauva. No, menisi kyllä hieman överiksi.

Mitäs muuta. Niin mies lupasi tehdä vielä illalla lempiruokaani. Tosin mulla ei ole yhtä ainoaa lempiruokaa, mutta pitääpä miettiä mitä tekisi mieli. Kunnon pihvikin voisi olla pitkästä aikaa poikaa, nyt kun lihansyöjä taas olen.

Juu siitäkin piti kirjoittaa, että olin äsken koiran kanssa oikein hikilenkillä. Olin kävellyt n. 20-30min. niin reipasta vauhtia, että hiki tuli ja sitten alkoikin yhtäkkiä pyörryttämään. Olisi vissiin kannattanut hieman rauhallisempaan tahtiin mennä. Olin vielä kävellyt suht kauas kotoota, että kotiinpäin tulo olikin sitten sellaista mummoköpöttelyä ja välillä piti ihan pysähtyä kun tuntui että silmissä alkaa sumentua. Kivuliasta ei onneksi ollut. Saas vaan nähdä millaiset harjoitussupparit tulee illalla ja alkaako joka paikkaa kolottamaan. Nyt on tosiaankin alkanut noita harjoitussuppareita tulemaan jo aika paljon, etenkin jos on touhunnut enempi tai istunut pitkään paikoillaan.

Ainiin. Me kehitettiin miehen kanssa eilen hankala ongelma: nimittäin mihin piilottaa toisillemme hankitut joululahjat? Asutaan kaksiossa ja ei täällä noita hyviä piilopaikkoja paljoa ole. Etenkin kun kumpikin varmaan miettii samoja piilopaikkoja. Ainoa olisi oma alusvaatelaatikko, mutta sekin pursuaa jo niin täynnänsä, että ei sinne oikein mahdu. Kinkkinen dilemma. Mulla on muutama juttu piilotettuna isyyspakkausta varten, mutta tarvii varmaan miettiä parempaa kätköä.

Eipä sitten erityisempiä. Apua, ensiviikolla marraskuukin on jo puolivälissä!

Edit. Tässä vielä tuore massukuva eiliseltä eli 26+4. Opin viimein liittämään tähän kuvan!

Olen tainnut kadota vauvamahani taakse. Siis vertauskuvannollisesti, kohta myös kirjaimellisesti. Enhän sitten tietenkään jaksanut alkaa ottamaan kehenkään yhteyttä, kun ajattelin, että mukava olla vaan kotosalla koiran kanssa kahden, surffailla odotus- ja vauvapalstoilla, lueskella vauvakirjoja ja tutkia vaikka uudestaan äitiyspakkauksen sisältöä. Olen muutenkin melkoinen kotihiiri, mutta nyt olen alkanut hiireillä oikein urakalla. Onneksi ensiviikoksi on jo parit treffit sovittu, ettei ihan mummoudu. Minnekään lähteminen tuntuu jotenkin kamalan hankalalta ja olen alkanut repimään mukavistakin menoista jonkinlaista stressiä. Rehellisesti sanoen, alan olla sellaisessa tilassa, että mikään muu ei oikein kiinnosta, kuin tämä raskaus ja vauvat. Kuka edes tällaisen seuraa kestäisi?

Käytin tänään suht tehokkaasti hyväkseni valoisat ja sateettomat tunnit. Käytiin miehen ja koiran kanssa pitkällä metsälenkillä ja kotona käytin lopun tarmoni siivoamiseen ennen pimeän tuloa. Kamalan aikaisin se pimeys taas laskeutuu, neljän jälkeen alkaa jo hämärtää.

Eilen sitten vierähti varmaan pari tuntia Ikeassa. Mukaan tuli kirjahylly, vauvan hoitoalusta+ päällinen, yölamppu ja läjä kynttilöitä. Samalla tuli tarkastettua sänky, joka ostetaan kuukauden päästä. Selvisi sitten, että runko maksaa erikseen, pohjasäleikkö erikseen ja joku välilevy vielä erikseen. Netistä katsottuna oltiin saatu ihan väärä kuva hinnasta. Onneksi selvisi myös, että siihen ei ole pakko ostaa sellaista taustahyllykköä, joka maksoi myös erikseen melko paljon, eikä sitäpaitsi olisi meidän pieneen makuuhuoneeseen mahtunut. Eli siis kokonaishinta ei ollut ihan niin paljon mihin oltiin alun alkaen varauduttu.

Eilen unohtelin kätevästi mahani taas pariin otteeseen. Olin kaupan kassajonossa pujahtamassa edellä olevan ohi pakkaamaan, kun siinä pieni rako oli josta ajattelin ilman muuta mahtuvani, mutta tietysti sitten maha tyssäsi välitankoon kiinni. Sitten hypähdin kevyesti autoon istumaan, mutta siihen penkille pyllähtäessä olo ei tuntunutkaan ollenkaan kevyeltä. Pitää yrittää nyt jotenkin muistaa, ettei yritä hypellä enää miten sattuu mahoineen.

27. viikko pyörähti käyntiin tänään. Hurjuutta! Nyt koiran kanssa lenkille, sitten kynttilät palamaan ja glögiä mukiin. Aloitin eilen siis glögikauden. Njam. Mukavaa lauantai-iltaa!