Aloitetaan tuoreella massukuvalla tältä päivältä:

Eli pikkasen on kasvanut massu tuohon profiilikuvassa olevaan verrattuna joka tuli otettua joskus reippaasti ennen joulua.
Sitten maanantain neuvolakuulumisia:
rv.38+2
paino: +1500! (Huppista! vähän karkas käsistä herkuttelu kun viimeks oli laskenut. Mut joo, onhan toi turvotuskin lisääntynyt… )
RR: 116/80
pissa: puhdas
lapsiveden määrä: normaali
tarjonta: rt
sydämen syke: 148-160 (vähän oli vauhti päällä)
liikkeet: ++
Eipä siellä ihmeempää taaskaan. Vauva on alhaalla, mutta ei täysin kiinnittynyt. Pyörähtelee edelleen toi takamus tossa puolelta toiselle.
Aika tuntuu ottaneen todellisen loppuspurtin. Ensiviikolla on jo LA!!! Nyt voi jo asennoitua niin että noin kolmen viikon päästä se nyt ainakin on syntynyt. Huh, pelottaa! Vaikka tässä välillä on ollut aika kärsimätön niin nyt kuitenkin haluaisin että se syntyisi helmikuun puolella kun itsellänikin on helmikuussa synttärit. Ja jotenkin kun olen koko odotuksen asennoitunut siihen, että se tulee helmikuussa niin tuntuisi ihan hassulta jos se tulisikin tammikuun puolella. Mutta toki saa tulla ihan milloin tahtoo.
Yöt alkavat olla mielenkiitoisia. Su-ma välisenä yönä taisin saada ensimmäisen kipeän supistuksen. Ei se mikään tosi kipeä ollut, mutta kipeä kuitenkin. Tietysti siitä sitten havahduin niin etten saanut enää unta. Odottelin ja odottelin josko jotain tapahtuisi. Seuraava yö sujuikin ihan hyvin, mutta viime yönä oli taas jotain kipua. Tosin se tuntui eri paikassa kuin edellinen suppari. Sitten vatsakin päätti alkaa toimia yöllä. Vatsan toiminnasta sen verran, että mullahan ei ole mitään varsinaista ummetusta ollut koko raskauden aikana. Vatsa toimii kerran tai kaksikin päivässä. Ainoa ero entiseen on, että ei voi enää tietää milloin se yleensä toimii. Ennen kun tiesi että aamulla aamiaisen jälkeen yleensä toimii, niin nyt se tosiaan saattaa toimia vasta illalla tai sitten yöllä. Vatsan toiminnasta näköjään kiinnostutaan jo odotusajalla, kohde vaan muuttuu sitten vauvan synnyttyä. =)
Äippä kävi äsken kahvittelemassa. Sillä selkeesti joku tarve olla nyt näkemässä useammin ja nyt se hössää vaaville unipussia. Onneksi äiti on käsityönero ja tykkää tehdä itse niin tulee jotain uniikkia, itsellä kun palaa vaan päreet ommellessa. Pikkasen meinasi hermot mennä äidin vieraillessa kyllä, kun siivoan täällä päivät pitkät niin äitipä sitten huomautti pölyistä televisioruudulla! Joo, kyllä pyyhin pölyt siitäkin, mutta nyt en ole ehkä pariin päivään muistanut ja meillä on koira ja sulkasatoa poteva kani! Äiti sitten tehokkaana alkoi pyyhkimään pölyjä ja minä purin hammasta etten ala raivoamaan.
Olen nyt ulkoillut ja muutenkin heilunut ihan kiitettävästi. Mitenkään vartavasten en aio kamalaa ässä-maratoonia pitää, jaksamisen mukaan mennään. En halua olla ihan puhkikuollut kun h-hetki koittaa. Viimeyönä mietinkin puoliunessa vessassa istuessa, että miten sitä jaksaa muka mitään jos synnytys koittaa kesken makoisien unien? Mutta kai sitä siinä tilanteessa aika reipaasti karisee unihiekat silmistä.
Perjantaina olisi tarkoitus tehdä vielä muutamia pikkuostoksia, mm. kuumemittari vauvalle ja sisälämpömittari. Lueskelin kätkytkuolemasta ja siinä sanottiin, että liiallinen kuumuus voi olla yksi syy siihen ja että ihanteellinen makuuhuoneen lämpötila vauvalle on 16-20′c. Itse olen sellainen vilukissa (siis normaalisti, en nyt raskaana) että kesäisinkin on villasukat jalassa ja suunnilleen patterit päällä ja huoneen lämpötila olisi varmaan 25′c mikäli se itsestäni olisi kiinni. Mies on onneksi toista maata, sellanen kuumaverinen että nukkuisi varmaan pelkän peiton turvin parvekkeella tyytyväisenä tähänkin vuodenaikaan.
Muuten kaikki on kyllä valmista, olenko minä? Voiko tämän valmiimmaksi tulla? Sunnuntaina kasasin hoitopöytälipastoon sen lipastotason miehen ollessa kaupassa. En kertakaikkiaan malttanut odottaa vaan oli ryhdyttävä nikkaroimaan kun into iski. Tässä kuvassa ei nyt paljoa tuosta hoitopöytätasosta näy, mutta vilaus vauvan vaatelaatikkoon osoittaa, että vaatteita on kasaantunut ihan kivasti. Alemmassa laatikossa on peitot, haalarit, lakanat, harsot ja froteet. Eipä sitten muuta kuin tulevia tapahtumia odotellessa.. =)




January 28, 2009 at 18.51
IIIH - niin se aika menee ja kuluu! VOI ETTÄ!
Onne viimemetrien rutstuksille ja jännitykselle!!! Toi on muuten tuttu fiilis, tuo “oonko valmis, kaikki on jo tehty”.
Viimehetken jännityksillä mennään!!
Ihanaia viimeisiä “loppumetrejä”, voimia ja hyviä yöunia toivotellen!
*jänskättää sinun puolestasi!*
January 28, 2009 at 20.13
Kiitos kovin Piuku! =)
Ei tätä voi tajuta että tässä sitä nyt tosiaan ollaan, että ihan parin kolmen viikon sisässä pitäisi alkaa tapahtumaan ja tapahtuu. Ei voi muuta kuin pöhkönä ihmetellä ja odotella että lopulta pääsisi näkemään että mikä tyyppi sieltä sitten tulee?
Huih!
January 28, 2009 at 22.30
Voi että miten kaunis (ja jotenkin niin valmiin näköinen!) masu sulla!
Sieltä ei voi tulla kuin hirmu suloinen vauva!
Hui että, muakin jänskättää sun puolesta… ihan huimaa varmasti tajuta, että ihan varmasti tyyppi tyyppinen syntyy kolmen viikon sisään! Tuntuu että itsellä on tuohon vielä ikuisuus, vaikka todellisuudessa 10 viikkoa on enää aika vähän.
Ja hieno lipasto/hoitotaso! Ja ihanasti vaatteitakin. Kaiken valmiuden keskellä säkin kuulostat niin ihailtavan valmiilta, älä siis yhtään huoli
Onnea loppumetreille!
January 29, 2009 at 12.28
Suuret kiitokset Anniina!
Toivotaan että vaavikin alkaa olla pian valmis. Ei sillä, että mikään kiire toki olisi, eipä toki…
10 viikkoa on tosi vähän. Muistan itse kuinka aattelin että eihän tässä ole kuin piirun päälle pari kuukautta ja nopsasti se aika meni. Kaikki valmistelut ja suunnittelut kuluttavat mukavasti aikaa ja kyllä sen ajan todella tarvii ihan siihen henkiseen valmistumiseenkin, että on sitten ns. valmis. Kohta onkin helmikuu, kerkeää vielä vähän nauttia talvesta, jos säät pysyisivät vaan mahdollisimman talvisina ja sitten alkaakin jo bongailemaan ihania kevään merkkejä!
Menee kyllä nää pimeät kuukaudet rattosammin, kun on kesän lisäksi vähän suurempi juttu mitä odotella.
January 29, 2009 at 14.19
Oho, toi makuuhuoneen suosituslämpötila olikin mulle hyvä uutinen. Meillä on reilusti alle 20 astetta ja paksut peitot, kun nukutaan molemmat huonosti jos on liian lämmin. Pitää vaan varmaan olla hyvä peitto ja tumput kädessä vauvalla tossa 16 asteen lämpötilassa, kun se on kuitenkin tottunut 20 astetta lämpimämpään.
January 29, 2009 at 15.02
Tiittis,
Juu, tietty pitää kattoa että vauvalla riittävästi päällä kun onhan toi 16′c aika viileä. Siin jutussa sanottiin myös et on kuitenkin ihan normaalia, et vauvalla on esim. viileät kädet ettei se tarkoita et vauvalla on kylmä. Eli sieltä vauvan niskasta parhaiten tuntee onko vauvalla hyvä.
Meilki paksut peitot, vaik lämmintä onki, mut silti mulla usein sit nenää paleltaa.
No lämmin olo vissiin vaan lisääntyy vauvan syntymän myötä hormoonien vaikutuksesta.