Alkuun neuvolaa:

rv.37+2
Painon muutos/viikko: -382 (Jippii! Yht. +15kg)
Turvotus: +
RR: 110/80
Pissa: puhdas
sf-mitta: 34 (3 edellistä kertaa ollut eri mittaaja ja nyt oma terkka ja sanoi että mittaa vähän löysemmin.)
Hb:132 (Vihdoin mitattiin kolmannen kerran ja hyvänä pysynyt siis ilman lisärautaa.)
rhesus-nega: ok
Vauvan sydämen syke: 145
Liikkeet: ++
Tarjonta: rt

Olen niin onnellinen tuosta painosta, kun kerkesin jo alkaa vähän stressaamaan, että paljonkohan se on taas noussut. Nyt jos pysyttelisi suunnilleen samoissa lukemissa loppuun asti niin oisin tyytyväinen. Ekaa kertaa laskusuhdanteessa. Eikös sen painon usein sanota jopa hieman laskevan synnytyksen lähestyessä? Ainakin joku merkki siis siitä, että joskus sitä vielä synnytetään. Kaikki on muutenkin hyvin. Hemoglobiini mitattiin vihdoin kolmannen kerran ja loistolukemia näytti ilman mitään lisälääkityksiä. Kai mä olen aika rautainen sitten ihan luonnostaan. Vauva on raivotarjonnassa edelleen mutta mahtuu vielä pyörähtelemään akselinsa ympäri. Kovasti tuo pylly tuossa nenän alla heilahtelee puolelta toiselle.

Viikonloppu oli ja meni mukavasti. Eilen oltiin vanhemmillani saunomassa, mutta eipä tuo mitään suppareita saanut aikaiseksi. Mutta ei tarvikaan. Nyt on niin hyvä olo ja ihan mukava vielä hetken fiilistellä tällä rauhalla ja vapaudella. Aika pian se sieltä kuitenkin tulee.

Lohdutuksen sanana kaikille niille, jotka pelonsekaisesti odottavat viimeisen kolmanneksen vaivoja, että olo voi todellakin vaan parantua parina viimeisenä kuukautena. Toki se on yksilöllistä, mutta omalla kohdalla se on vaan parantunut joulu-tammikuun mittaan. Että välttämättä siis ei ole mitään tuskaista loppuodotusta tiedossa.

Huomenna onkin ohjelmaa luvassa aamusta iltaan. Aamupäivällä menen kyläilemään 3-4 kuukautisen poikavaavin perheen luo ja illemmalla olen menossa vielä toisen ystävän kanssa kahville. Keskiviikkona on kanssa kahvitreffit yhden ystävän kanssa. Torstaina ajattelin vihdoin ja viimein lyllertää kirjastoon lainaamaan kasapäin kaikkea kivaa vauvakirjallisuutta, sit jos alkaisi vaikka valmentautumaan siihen vauvanhoitoon enemmän, että mitä sille pukea ja mistä tietää onko se sairas. Hui, kohta sitä koittaakin ihan erilaiset päivät (ja yöt)! Ja se lapsi sitten kuuluu elämään koko loppuelämän! Hui hui hui! Ei taas vaan tajua! Mieskin tuntuu melkein unohtaneen, että kohta tulee tämä vauva, kun vaan haaveilee uuden koiranpennun hankkimisesta..